Testaamassa ilmajoogaa: Tältäkö siis tuntuu lentää?

Salissa on hämärää ja tummansiniset, katosta roikkuvat kangaslenkit eli hammockit kutsuvat peremmälle. Meitä tulee Hyvinvoinnin Walimon maanantaiseen ilmajoogaan tällä kertaa noin kymmenen. Itse olen paikalla ensikertalaisena, testaamassa, miltä laji tuntuu.

Luvassa on tunti, jonka aikana harjoituksia tehdään matolla – mutta lajille tyypillisesti enimmäkseen hammockin varassa riippuen.

Opettaja Liina-Maija Huuhkan rauhallinen ääni kertoo, että tunnilla tehdään tällä kertaa kolme erilaista riipuntaa: kylki-, lantio- ja selkäriipunnat. En tiedä ennalta, mitä ne ovat, mutta tunnin kuluessa tulen huomaamaan, että ennakkotietoja tai -taitoja ei tällä kurssilla tarvita.

Tunti alkaa aurinkotervehdyksin. Jo tässä vaiheessa Huuhka muistuttaa, että joogassa liikkeet tehdään aina omaan tahtiin, omaa kehoa kuunnellen.

Hän kuitenkin avaa aurinkotervehdyksen kohta kohdalta ääneen, joten pysyn liikkeessä hyvin mukana, vaikka jooga-asanat eivät olekaan minulla hyvin muistissa.

Kiirettä ei enää ole, nyt on vain aikaa rauhoittua, hengittää syvään.

Tunnin lopuksi joogaajat asettuivat valitsemiinsa asanoihin kuvia varten.

Riipunnoista ensimmäinen on kylkiriipunta. Hammockin, jota kutsutaan myös liinaksi, oikea paikka haetaan selästä, hieman lapaluiden alta. Kun se löytyy, voin poistaa painon jaloilta lähes kokonaan, luottaa liinaan ja riippua sen varassa kylki kohti lattiaa.

Tunnin ensimmäisen perusriipunnan jälkeen Liina-Maija Huuhka ohjeistaa meidät erilaisiin soturi-asanoihin. Soturit tehdään matolla seisten.

Olen harrastanut aiemmin joogaa satunnaisesti. Huomaan heti, että kun minulla on joogaliina tukemassa liikettä, voin tehdä soturit tavallista syvemmin ja rohkeammin.

Toisin sanoen liina mahdollistaa rajojen kokeilemisen. Voin esimerkiksi testailla, kuinka paljon oikeastaan venyn, kun minun ei tarvitse tasapainoilla. Hammock ottaa varmasti vastaan, jos horjahdan.

Vierustoverini näyttää leikittelevän soturi-asanassa; hän huojuu tarkoituksella puolelta toiselle – ja näyttää nauttivan liinan antamasta tuesta.

Ilmajoogan hienous on siinä, että liina auttaa joogaajaa vaativissakin liikkeissä. Sellaisissa liikkeissä, jotka olisivat ainakin aloittelijan saavuttamattomissa, yhtenä esimerkkinä käsilläseisonta.

Hyvinvoinnin Walimon ilmajoogassa tunnit ovat ohjaajan suunnittelemia. Toisaalta Liina-Maija Huuhka kehottaa meitä varioimaan liikkeitä itselle sopiviksi. Se, mitä kukin tällä joogatunnilla lopulta tekee, on pitkälti itsestä kiinni. Jos joku ei viihdy pitkiä aikoja riipunnoissa, hän voi etsiä vastaavaa liikettä matolla.

Riipuntojen välillä tarvitaan joka tapauksessa palauttavia liikkeitä. Kylkiriipuntaa seuraa tällä tunnilla konttausasento, jossa selkää vuorotellen pyöristetään ja ojennetaan.

Lantioriipunnassa liina tulee asettaa vasten lantioluuta. Kun oikea kohta löytyy, joogaaja ei tunne lainkaan pistosta roikkuessaan liinan varassa pää ja jalat kohti lattiaa.

Tästä noustaan pian asentoon, jota olin ilmajoogalta ehkä eniten odottanut: riippumaan pää alaspäin. Nostan jalat liinan myötäisesti kohti kattoa samalla, kun pää ja kädet jäävät lepäämään lattiaan.

Ilmajooga on varsinkin ensikertalaiselle jatkuvaa etsiskelyä. Onneksi Liina-Maija Huuhka kulkee joogaajien keskellä ja korjailee asentoja tarvittaessa. Kun oikea asento löytyy, riippuminen ei tunnu ollenkaan raskaalta.

Tältäkö siis tuntuu lentää? Ajattelen, kun vietän hetken liina lantioluiden alla, sekä kädet että jalat irti lattiasta ja keho suhteellisen suorana.

Kokeneemmat joogaajat lentävät pidempiä aikoja, mikä näyttäisi olevan kuin pieni palkinto pidemmästä suhteesta lajiin.

Riipunnoista kolmas, viimeisin ja ainakin itselleni haastavin on selkäriipunta. Siinä liina asetetaan keskiselän tuntumaan. Liinan varassa riippuen jalat ja yläkroppa on tarkoitus tuoda mahdollisimman lähelle toisiaan niin, että joogaajan asento olisi pallomainen.

Päätä ei nyt saa laskea taaksepäin. Kun oikea nilkka tuodaan vasemman polven päälle, huomaan olevani tutussa venytyksessä, joka tuntuu takareidessä ja pakarassa – mutta ensimmäistä kertaa ilmassa!

Huojun liinassa edestakaisin, mutta ilokseni ohjaaja tulee pysäyttämään vauhdin.

Tunnin jälkeen Liina-Maija Huuhka sanoo, että myös merisairauteen taipuvaisten kannattaa kokeilla ilmajoogaa, vaikka liinan varassa oltaessa huojumista tulee väistämättä jonkin verran.

Laji vaikuttaa jokaiseen meistä eri tavoin; jokainen huomaa vaikutuksen vasta kokeiltuaan itse.

Loppuliikkeenä on risti-istunta liinassa.

Loppurentoutuksen ajaksi Liina-Maija Huuhka kehottaa joogaajia joko jäämään risti-istuntaan tai siirtymään makuuasentoon liinassa. Valitsen jälkimmäisen. Se, kuinka paljon liina kestää ja antaa myöten, yllättää minua tunnin loppuun asti.

Liinaan tosiaan mahtuu makaamaan, jolloin ilmajoogaaja on kuin riippumatossa. Liinan huojuessa hiljalleen minusta tuntuu oikeastaan siltä kuin kelluisin vedessä. Joka tapauksessa ajaudun ajatuksissani jonnekin kauas.

Joogaliinasta ei tekisi mieli nousta lainkaan pois, sillä olo on hyvin raukea.

Liina-Maija Huuhka sanoo, että Hyvinvoinnin Walimolla maanantai-iltaisin pidettävä ilmajooga on tarkoitettu nimenomaan rentoutumista varten.

Laji, jota Hyvinvoinnin Walimolla voi harrastaa neljänä iltana viikossa, lisää kehon liikkuvuutta ja avaa hengitystä, mutta myös vahvistaa lihaksia.

Huuhka pitää ilmajoogan myös sunnuntaisin, jolloin ohjelmassa on erityisesti temppuilua. Aloittelijat ovat tervetulleita myös sinne.

Vinkkinä ohjaaja mainitsee, että sopiva asuvalinta ilmajoogaan on pitkät housut ja paita, joka peittää vähintään kainalot. Tärkeää on juoda runsaasti vettä ennen ja jälkeen jokaista tuntia.