Paluumuuttaja ja helsinkiläinen rakastavat Vanhaa Raumaa

Jaakko Niemelä ja Helena Hietanen arvelevat, että heidän pihapiirissään sijaitseva ”pikkutalo” on Vanhan Rauman vinoin rakennus. -Kun kaikki on vähän vinossa, minäkin uskallan rempata, Jaakko Niemelä tokaisee. (Kuvat: Juha Sinisalo)

Rauman kaupunki toteuttaa vuoden 2017 aikana raumalaisista asuinalueista juttusarjan, jossa ääneen pääsevät asukkaat. Viimevuotisessa yleisöäänestyksessä eniten ääniä saaneista asuinalueista toteutetaan artikkeli Rauma-lehteen, muut asuinaluejutut julkaistaan Rauma24-nettisivustolla.

Elettiin vuotta 1985, kun raumalaiset juuret omaava kuvataiteilija Jaakko Niemelä oli valmistunut Kankaanpään taidekoulusta. Niemelä asui alivuokralaisena Vanhassa Raumassa ja haikaili isompiin ympyröihin. Nuoren miehen päässä kypsyi päätös muuttaa Helsinkiin.

-Ajattelin silloin, että jes, pääsen pois Raumalta. Mutta kun ikää tuli lisää, kaipasin Raumalle takaisin. Niin ne ajatukset muuttuvat vuosien saatossa, Niemelä muistelee.

Ajattelin silloin, että jes, pääsen pois Raumalta. Mutta kun ikää tuli lisää, kaipasin Raumalle takaisin. Niin ne ajatukset muuttuvat vuosien saatossa.

-Opiskeluaika meni Kankaanpäässä, jossa en oikein viihtynyt. Koulu ja jengi olivat kivoja, mutta eihän siellä ollut edes merta, Niemelä jatkaa.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu huvittavalta, että helsinkiläisen kaverin kaksion keittiö vei voiton Vanhasta Raumasta, jossa mies istuu nyt tyytyväisenä paluumuuttajana.

-Olen asunut elämästäni 30 vuotta Helsingissä ja 28 vuotta Raumalla. Paluumuuton jälkeen tilanne korjaantuu Rauman eduksi vuosi vuodelta, kuvataiteilija myhäilee.

Niemelä osti talon Vanhasta Raumasta pari vuotta sitten. Myyjäosapuolena oli tuolloin Kalle Saarinen, joka toimi pitkään Vanhan Rauman neuvonta-arkkitehtina. Ennen Saarista Kiviniemenkadulla sijaitseva talo oli ollut turkulaispariskunnan kesäasunto.

-On mahtavaa, että asumme nyt Vanhassa Raumassa. 1985 olin levoton nuorimies, joka oli uran alussa. Piti päästä isoon kaupunkiin ammatillisessa mielessä, mutta varmaan vähän muutenkin, Niemelä muistelee.

Helena Hietaselle ja Jaakko Niemelälle on tärkeää jatkaa talon alkuperäistä tunnelmaa.

Helsinkiläinen vaimo ylistää Vanhaa Raumaa

Niemelä asuu Kiviniemenkadulla vaimonsa Helena Hietasen kanssa. Myös vaimo tunnetaan kuvataiteilijana, mutta hänen taustansa on Helsingissä, tarkemmin ottaen Kalliossa. Pari tapasi toisensa 1992 taidenäyttelyn yhteydessä.

-Minulla ei ollut aiemmin käytännössä mitään suhdetta Raumaan. Pitsiaiheisten valoteosteni tiimoilta Rauman pitsiperinne tuli vastaan suunnitellessani teoksia, mutta muuten kaupunki oli vieras, Helena Hietanen kertoo.

Nykyään hän on vanharaumalainen, joka puhuu alueen puolesta ja nauttii täysillä sen rauhallisuudesta.

-Raumalle muuttoa on pohjustettu pitkään. Kyllä se minulle kävi aika aikaisessa vaiheessa selväksi, että Jaakolla on takaraivossa halu palata kotikaupunkiinsa.

Hietaselle Vanhassa Raumassa asuminen on täysin päinvastaista kuin mihin hän on tottunut.

-Vaikka tontti on pieni, siinä riittää helsinkiläiskasvatille ihmettelemistä. Tykkään tästä todella. Ihan kuin olisin maalla. On hiljaista ja tunnelmallista, mutta kuitenkin keskellä kaupunkia.

Hietanen puhuu mielellään Vanhan Rauman akustiikasta, joka luo alueelle aivan omanlaisensa tunnelman.

-Puutalot, aidat ja rakentamisen tiiveys tekevät ympärille pehmeän hiljaisuuden, kuvataiteilija kuvailee.

Vanhat talot kiehtovat taiteilijoita

Voisi kuvitella, että Vanha Rauma oli Helena Hietaselle ja Jaakko Niemelälle ainut oikea vaihtoehto, kun muutto Raumalle alkoi tulla todeksi. Aivan näin ei kuitenkaan ollut.

-Pitkään seurasimme, että onko Vanhassa Raumassa sopivaa taloa myynnissä, mutta harkitsimme myös maalle muuttoa. Kävimme katsomassa taloa Pyhärannassakin, mutta Vanha Rauma vei kuitenkin voiton, Niemelä selvittää.

Hän vitsailee - ainakin puolittain - että pihapiirin ”pikkutalo” on Vanhan Rauman vinoin rakennus.

-Se vinous pitäisi kääntää eduksi, vähän kuin Pisan torni, Niemelä naurahtaa.

Kuten Helena Hietanen sanoo, Vanhassa Raumassa ei kaiken tarvitse - tai kuulukaan - olla suorassa.

-Meitä kiehtovat vanhat talot. Siksi Vanha Rauma on meille oikein sopiva. Rakennuksilla on oma historiansa, elämänkaari ja fiilis, eikä kaiken todellakaan tarvitse olla suorassa.

-Kun kaikki on vähän vinossa, minäkin uskallan rempata, Jaakko Niemelä tokaisee.

Helena Hietanen nauttii Vanhan Rauman rauhallisuudesta eikä kaipaa enää Helsingin kiivasta rytmiä.

Ei ikävä Helsingin rytmiä

Alkuperäisyyttä ja Vanhan Rauman tunnelmaa arvostava pariskunta huomaa löytäneensä uuden harrastuksen vanhaan taloon muuttamisen myötä.

-Olemme bongailleet vanhoja tavaroita kirppiksiltä ja huutokaupoista. Meille on tärkeää edistää ja jatkaa sitä Vanhan Rauman tunnelmaa, joka tässä talossa on.

He remontoivat taloa pikku hiljaa opetellen perinteisiä menetelmiä samalla kun nauttivat Vanhan Rauman tunnelmasta. Osa ajasta kuluu edelleen Helsingissä, jossa heillä on ateljee.

-Nautin todella Vanhassa Raumassa asumisesta. Kun palaan Helsinkiin, muistan taas kuinka stressaava elämänrytmi siellä on. Olen sanonut monille, että kasvukeskuksia kannattaa välttää, jos vaan voi. Pienessä kaupungissa elämänlaatu korostuu, Helena Hietanen analysoi.

Nautin todella Vanhassa Raumassa asumisesta. Kun palaan Helsinkiin, muistan taas kuinka stressaava elämänrytmi siellä on. Olen sanonut monille, että kasvukeskuksia kannattaa välttää, jos vaan voi. Pienessä kaupungissa elämänlaatu korostuu.

Hän kertoo viehättyneensä raumalaisuuteen jo pian Jaakon tapaamisen jälkeen. Vahva omaperäinen kulttuuri, pitsiperinne ja kieli ovat tehneet vaikutuksen.

-Välillä en ymmärrä mitä raumalaiset puhuvat ja kirkossakin veisataan virret eri tavalla kuin muualla. Se on valtava rikkaus.

-Mielestäni raumalaiset ovat liian vaatimattomia. Raumalaiset eivät ehkä täysin osaa arvostaa Vanhassa Raumassa sitä kauneutta mitä heillä on ympärillään joka päivä. Olemme asuneet täällä nyt kaksi vuotta ja edelleen pitää ottaa kamera mukaan kauppareissulle, jotta voin tallentaa ainutlaatuista tunnelmaa, Helena Hietanen sanoo.

Vaatimattomuuden kääntöpuolena raumalaisilla on sentään vahva paikallisidentiteetti.

-Olen aina ollut ylpeä raumalaisuudestani. Kieli on muuttunut 30 vuodessa, mutta paluumuuton jälkeen sekin alkaa pikku hiljaa palata, Niemelä sanoo ja hörppää oman pihan omenoista tehtyä mehua.

Vanha Rauma:

  • 48 korttelia, 248 tonttia
  • rakennuksia noin 600
  • pinta-ala n. 29 ha
  • n. 700 asukasta
  • kaava pääosin vuodelta 1981
  • maailmanperintökohteeksi nimetty 1991