Lähes 77 vuotta Kortelan asukkaana: ”Paras mahdollinen paikka maailmassa”

Rauman kaupunki toteuttaa vuoden 2017 aikana raumalaisista asuinalueista juttusarjan, jossa ääneen pääsevät asukkaat. Viimevuotisessa yleisöäänestyksessä eniten ääniä saaneista asuinalueista toteutetaan artikkeli Rauma-lehteen, muut asuinaluejutut julkaistaan Rauma24-nettisivustolla.

Pentti Justen on kulkenut Kortelan hiekkateitä päivittäin jo 77 vuotta. Lapsuudenkoti sijaitsi kivenheiton päässä nykyisestä kotitalosta.

Rauman kaupungin eteläosassa, Valtatie 8:n varrella sijaitseva Kortela on osa entistä Rauman maalaiskuntaa. Pentti Justen on asunut Kortelassa koko ikänsä, kahta kuukautta vajaa 77 vuotta.

- Olen syntynyt tuossa muutaman sadan metrin päässä isäni aikanaan rakentamassa talossa, joka tosin on jo purettu. Äitini kotitalo oli Kortelan kantatila, mikä oli jo aiemmin jaettu useisiin osiin, Justen kertoo.

Kantatila oli iso 1700-luvulla, sillä se ylsi aina Kortelasta nykyiseen Monnaan asti. Vuosien saatossa tilan maita on jaettu ja sukupolvet toisensa jälkeen ovat saaneet omat tonttinsa. Pentti kertoo itselleen aikanaan omistukseen tulleen 1940-luvulla jaetusta tilasta noin kolmasosan.

- Kantatilasta irrotettiin sodan jälkeen myös kolme tonttia, jotka lahjoitettiin sotaveteraaneille. Se oli osittain myös ajan tapa, mutta nuo kolme osaa olivat ainoita, jotka Kortelasta sillä tavalla lahjoitettiin.

Kun Pentti Justen oli pieni poika, maisemat Kortelassa olivat hyvinkin erilaisia kuin mitä ne ovat tänä päivänä. Kaikki pellot olivat tehokkaassa viljelyskäytössä ja nykyiset tiet muistuttivat leveitä polkuja. Toisin kuin nykyajan kesinä, silloin heinäkuisen Kortelan maisemaa värittivät tuhannet heinäseipäät.

- Olihan tämä täysin erilainen maailma silloin. Esimerkiksi tuo kylätie oli enemmänkin sellainen niin sanottu lehmänpolku. Äitini kulki sitä lehmien kanssa ja toisinaan lehmät jopa lypsettiin siinä polulla. Siihen aikaan joka talossa oli vähintään yksi lehmä, Justen sanoo.

Tuohon aikaan ajoneuvokanta oli erittäin pientä. Justen tietää, että Kortelan kylässä oli hänen syntymänsä aikaan vain yksi auto ja se oli Pentin isällä.

- Isäni ajoi ensin Pyhärannan posti- ja linjaliikennettä, ja sen jälkeen hän toimi taksiautoilijana. Hieman myöhemmin alueelle tuli toinenkin auto, nimittäin kuorma-auto. Tiet eivät tosiaan olleet samanlaisia kuin nykyään, mutta kyllä niitä kulkemaan pääsi.

- Talvisin tiet puhdistettiin lumesta omin voimin. Isäni teetti auton perään lumiauran ja aina lumisateen jälkeen hän laittoi ketjut autoon suunnaten teiden auraukseen, jotta asukkaat pääsivät kulkemaan.

Kortelassa toimi aikanaan muun muassa Suojan ja Engrenin kauppa. Bensiinit autoihin haettiin kaupungilta.

- Isä ajeli kaupungille tankkaamaan ja käsipumpulla tankattiin aina viisi litraa kerrallaan. Minulla olisi ollut etuoikeus päästä koulumatkatkin auton kyydissä, mutta isä ei ottanut periaatteesta omia lapsia kyytiin. Hänen mielestään koulumatkat olivat terveellistä ulkoilua. Naapurin mukulat kyllä pääsivät auton penkille, Justen nauraa.

- Sen aikaiseen punaiseen kouluun, tuohon Unajantien varrelle, ja jossain välissä vielä nykyäänkin pystyssä olevaan Sampolaan mentiin lumikeleillä suksilla. Kun lumet sulivat niin silloin päästiin liikkumaan pyörillä.

Justen nauttii eläkepäivistään Kortelan rauhassa, lisävirtaa arkeen tuo lastenlasten kanssa touhuaminen.

Entisaikojen ompeluseuroista ja lukukinkereistä nykyisiin kesäpäiviin

Justen kertoo, että Kortelan asukaskunnassa on tapahtunut monta sukupolven vaihdosta.

- Jonkin verran on viime vuosina myyty tontteja ja taloja on aikojen saatossa laajennettu. Täällä on mukava oma rauhansa ja on mukavia asukkaita, Justen kertoo.

- Meillä on hyvä koulu lähietäisyydellä, jossa on oppilaita noin 80. Kortelan koulu on rakennettu 1950-luvun puolivälissä ja sitä on laajennettu isosti 1990-luvulla. Se on varmasti yksi asia mikä vetää lapsiperheitä puoleensa.

Yhteisöllisyys Kortelassa on vaihdellut vuosien mittaan. Parhaiten yhteisöllisyys näkyi menneinä vuosikymmeninä silloin, kun keskustelun aiheeksi nousivat tiet.

- Tiet ovat aina olleet sellainen tärkeä asia, josta tulee helpolla kiivasta keskustelua. Niihin liittyvät päätökset, kuten esimerkiksi tienhoito, keräsivät aina porukan yhteen, Justen muistelee.

Kansan sivistämisen eteen tehtiin töitä sodan jälkeen. Siihen aikaan etenkin seurakunta oli aktiivisesti yhdistämässä kyläläisiä.

- Taloissa pidettiin joukolla ompeluseuroiksi kutsuttuja diakoniapiirejä. Naiset kokoontuivat kutomaan ja samalla veisattiin virsiä, paikalla oli aina pappi. Talvisin taas oli lukukinkerit, joissa testattiin rippikoululaisten lukutaitoa.

- Maalaiskunnan aikana kunta osti kyläläisille Kortelan Tenhonperästä rannan, joka yhä edelleen on kortelalaisten ahkerassa käytössä, Justen sanoo.

iet ja niiden hoito ovat herättäneet aina kiivasta keskustelua, niihin liittyvät päätökset olivat helppo tapa kerätä kortelalaiset yhteen.

Myös yhteiset tapahtumat ovat nostaneet päätään, siitä kiitos kuuluu jo parisenkymmentä vuotta toimineelle kylätoimikunnalle. Muutamana menneenä kesänä toimikunta on järjestänyt alueen iäkkäämmälle väestölle kesäpäiviä.

- Siellä rantasaunalla me nautimme kauniissa kesäsäässä tarjottua makkaraa ja kahvia, laulamme ja seurustelemme. Se on sellainen kiva tapahtuma, ihmiset kun eivät nykyään käy enää toistensa luona kylässä, niin siellä näkee oman kylän väkeä ja pääsee vaihtamaan kuulumisia, Justen iloitsee.

Koulun Vanhempainyhdistys puolestaan järjestää koululaisille ja heidän perheilleen useita erilaisia tapahtumia vuodessa.

Kun Pentti Justenia pyytää kuvailemaan Kortelaan yhdellä lauseella, tulee vastaus välittömästi.

- Minulle tämä on paras mahdollinen paikka maailmassa.