Jenni Rainio – Mun personal trainer

Wellbeat on auttanut useita ihmisiä löytämään askel kerrallaan terveellisempiä elämäntapoja liikunnan ja ravitsemuksen osalta. Nyt tarinansa kertoo Susanna Jokinen, jonka personal trainerina toimi Jenni Rainio:
Jennin ja mun yhteinen taival alkoi toukokuussa 2017. Tuolloin teimme sopimuksen 6 kuukauden elämäntapavalmennus Balanssista.
Alkutapaamisessa kerroin Jennille etten haluaisi laittaa ihan koko elämääni remonttiin yhdellä rysäyksellä. Pelkona mulla oli, että tapahtuu liian paljon muutoksia liian nopeasti. Jenni ymmärsi, ja sovittiin että ruokavalion kimppuun käytäisiin myöhemmässä vaiheessa. Alussa keskityttäisiin täysillä liikkumiseen.
Tehtiin alkutestit, jotta saatiin selville mun kunto – tai kunnottomuus. Tulos oli järkyttävä! Monen vuoden liikkumattomuus näkyi kropassa. Mietittiin tavoitteita, ja kerroin Jennille että mun haaveena on oppia juoksemaan. Minun, jonka koko elämän aikana juoksemat lenkit oli laskettavissa kahden jalan varpailla! Jenni otti haasteen hymyillen vastaan ja sanoi ”No juoksija me susta sitten tehdään!” Jihuu, näinköhän, mietin, ja kävin ostamassa itselleni kompressiopantsit. Ja juoksutakin. Ja topin. Ja juoksusukkia. (kunnon vermeet pitää olla)
Alkutestien jälkeen asetuttiin lähtökuoppiin. Jenni laati treeniohjelman joka kietoutui juoksuharjoittelun ympärille, ja minä sitouduin sitä noudattamaan.
Ja niin alkoi ”tuskien taival”. Vaikka olin itse halunnut elämääni muutosta ja hakeutunut Jennin valmennukseen, lähes päivittäin jouduin taistelemaan että sain itseni liikkeelle. Pari ekaa kuukautta olikin ihan hirveitä enkä todella ollut iloista lenkkiseuraa. Jenni kuitenkin tuuppi mua eteenpäin lempeästi kannustaen. ”Anna mennä! Sä pystyt siihen! Sä et oo luovuttaja!” Ja niinpä ärräpäiden saattelemana jatkoin eteenpäin, askel askeleelta, kilsa kilsalta. Pientä lohdutusta tähän surkeuteen toivat uudet juoksuhousut. Ja paita. Ja tekniset sukat. (ihanat värit piristää)
Parin ensimmäisen kauhukuukauden jälkeen homma alkoi rullaamaan suht kivasti, lenkille lähdin jo iloisella mielellä. Sitten Jenni halusi että tehdään alun testit uudestaan. Niissä testeissä huomasin että kehitystä todellakin on tapahtunut! Ja ihan huimasti! Se nosti fiiliksen uuteen sfääriin – täähän toimii! Mä kehityn! Tossu nousi kevyemmin, ja fiilis muuttui paremmaksi. Hymy nousi huulille lenkkien aikana ja treenien jälkeinen euforia oli ihan huikea! Jes! Tätä hurmosta juhlistin sporttiliikkeessä ja ostin uuden topin. Ja teknisen paidan. Ja kompressiohousut. (numeroa pienemmät)
Treenien haasteastetta tietysti nostettiin tasaiseen tahtiin. Jenni seurasi edistymistäni ja teki muutoksia ohjelmaan. Ja mikä tärkeintä, hän myös kuunteli. Jos kerroin, etten pitänyt jostain treenistä, hän muokkasi ohjelmaa ja antoi vaihtoehtoisen treenin, sellaisen, joka maistui paremmin.
Ei pelkkää hyvää kuitenkaan. Pieni takapakki tuli viidennen kuukauden puolivälissä. Lonkankoukistajan ärtyminen pakotti hetkeksi luopumaan juoksuharjoittelusta. Juoksemisesta oli tullut tärkeä osa arkea ja harmitus oli valtava kun ei päässytkään. Jenni toki teki toipilaskaudelle vaihtoehtoisia treenejä jotta harjoittelu voisi jatkua, mutta ei ne tuntunut samalta…
Miten ihanaa olikaan, kun lonkka vihdoin kesti taas pienen lenkin! Puolentoista kuukauden tauko ei ollut onnistunut sammuttamaan intoa ja hyvää fiilistä! Viimeistään tuolloin sen tiesin:
This is what I want to do!
Kävin silkasta ilosta ostamassa uuden jumppatopin. Ja trikoot. (koska miksei)
Valmennukseen lähtiessäni olin asettanut itselleni kaksi tavoitetta:
  1. tehdä liikkumisesta iloinen ja luonteva osa arkea
  2. pystyä juoksemaan viisi kilsaa putkeen.

Puoli vuotta on nyt tallattu, valmennuskausi on päättynyt, kropasta on senttejä sulanut, ja nämä tavoitteet on iloisesti plakkarissa. Mielessä siintää kuitenkin jo uudet tavoitteet! Ja suunnitelma on selkeä - matka jatkuu Jennin kanssa!

Vaikka Jenni sanookin, että olen tehnyt tämän ihan itse, en olisi tässä ilman ammattilaiseni tukea. Kiitos huikeasta matkasta Jenni <3 To be continued…

Rakkaudella,
Susanna